World Show - Viimeinen osa

05.11.2018

Vieläkö joku jaksaa lukea? No bloggaaminenhan on alun alkaen julkisen päiväkirjan kirjoittamista, joten täältä pesee. Sunnuntaiaamu ei sarastanut, vaan herätti tylyllä kännykänpiipityksellä. Noin neljä tuntia unta. Puolet enemmän kuin edellisyönä! Suihkuun ja nopea pakkaus. 6.30 sanoi kyyti lähtevänsä ja siihen aikaan olenkin respassa kissoineni päivineni. Aamiaistarjoilu alkaa klo 7. Michelle haluaa olla hallilla ajoissa parkkikaaoksen välttääkseen ja lupaa tarjota minulle monsterin huoltsikalla. Oletan monsteria überterveelliseksi green monsteriksi, vihersmoothieksi ja annan terveelliselle elämälle mahdollisuuden. 

Huoltoasemalla käykin ilmi, että monsterilla ruotsinamerikkalainen uusi ystäväni tarkoittin Monster-energiajuomaa! Hän tarjoutuu kyllä tarjoamaan huoltisaamiaisen, mutta totean että eikun mennään. Ekojen joukossa hallilla ehdimme lullaamaan kisua häkeillä ja juttelemaan mukavia. Sitten koittaa show time ja kipitän noutamaan työvaatteeni. Hyväntuulinen ja virkeä assariporukka kokoontuu ohjeiden mukaan. Paneelin valmistelutyöhön on monta halukasta, itsekin pääsen jakamaan kissoja assareille paperilla. Paneeli alkaa aikataulun mukaisesti ja kylmät väreet juoksee selkärankaa pitkin, kun juhlatunnelmaa nostaa kaiuttimista kaikuva Sibelius.

Hienosti saavat ulkomaalaiset meille suomalaisille jo rutiiniksi tulleesta häkittömästä paneelista kiinni. Koontialueella kerään aina seuraavan luokan kissoja ja välillä assistenttejakin. Aina välillä ehdin katselemaan lavan sivusta valintojakin. On huikeaa. 

Oman kategorian, neljän alkaessa alkaa tunnelma jo tunkea kyynelkanaviin ja kun päästään kastraattinaaraisiin, en enää tiedä miten päin olla. Kaksi suomalaista balineesia! Ja kaverin ihana Ruusu-aby. Kaunis cornish rex, jonka olen usein kantanut paneelissa. Suomalainen somali. Koska koontialueella on nuotit selvät, pakenen vikkelästi pääsponsorin standille kokoamaan itseni. Ei voi koordinaattori pillittää suoraa itkua, vaikka lavan takana kameroilta piilossa touhuaakin. Huh, onnistui. Halaan maailmanvoittajan lähimammaa. Somppu voitti!

Kun kategorian viimeinen äänestystulos on valmis, olemme saaneet neljä uutta Maailman Voittajaa Suomeen. Koko näyttelystä niitä tuli kuusi, mutta neloskategorian huimasta tasosta kertoo se, että NELJÄ sen Maailman Voittajista oli suomalaisia. Ihmisten jäädessä kuvailemaan ryhmäpotretteja ja loppupuheiden aikana kierrän ensimmäisen kerran ison hallin. Olen liian väsynyt ottamaan esitteitä, liian köyhä ostamaan mitään. Siitä huolimatta kun lähtölupa saadaan, on minulla kaksi jokasormen kuormaa autolle kannettavana. Kiitos kaverit, kiitos World Show. Onnea maailman voittajille ja kaikille nominoiduille.  Oma toipuminen kestää viikon, mutta olisi kaduttanut, jos en olisi lähtenyt. Se ei kyllä missään vaiheessa ollut vaihtoehtokaan.