World Show 2018 part 3

02.11.2018

Lauantaina TP-valintojen jälkeen raahaudun aulaan, jossa kimppakyytiporukkamme kohtaa ja lähtee, kunhan viimeisenä arvosteleva tuomari, jonka assistenttina yksi kyytiläisistämme on, saa valintansa tehtyä loppuun. Aikataulu venyy ja paukkuu kuin Hubbabubba-purukumi. Alle tunti gaalaillallisen alkuun ja minulla on vielä hotellin check in -tekemättä. Lopulta Gabriella vapautuu ja kuljettaja lähtee noutamaan autoa. Vain hetken malttaa kasvattajakaveri odottaa sisällä ja niinpä valumme hänen perässään messukeskuksen pihalle jäätävään viimaan. Korkkareiden takia en enää tunne jalkojani.

Pitkän odottelun jälkeen pääsemme pakkautumaan autoon ja navigoitua hotellin parkkihalliin, jonka sisuksista vielä mutkamatkakävelyt käytäviä pitkin respan tiskille kirjautumaan. 19.43 hotellihuoneessa, illallinen alkaa klo 20 tamperelaisen kaverin mukaan kävelymatkan päässä hotellilta. Maailman nopein yhdistetty vessa, lavuaaripesu ja vaatteenvaihto, uudet korkkarit jalkaan ja olen illallisvalmis. Hississä matkalla alas huomaan kaverin viestin: "Voisitko tilata taksin hotellin eteen 20.15?" Öh, voin. Palaan hotellihuoneeseeni ja nostan hetkeksi jalkani sängylle. Viittä yli olen taas hotellin ala-aulassa. Kymmentä yli tilaan taksin. Ruotsalaiset ystäväni saapuvat. "Eikö me kävelläkään?" No ei nyt kävellä. Ollaan jo myöhässä ja itse pyysit tilaamaan taksin. Hauskasti suomalaiset kaverimme saapuvat hotellin eteen samalla taksilla, jolla me jatkamme illallisravintolaan. Sovitaan tapaamisesta myöhemmin.

Illallispaikan löytäminen vieraasta kauppakeskuksesta vaatii pientä salapoliisityötä, mutta se löytyy. Vilautamme illalliskortteja ovella ja pääsemme - mihinkäs muuhun kuin suomalaiskansalliseen jonoon. Emme ole varanneet pöytäpaikkoja etukäteen, niin emme voi istua pitkään pöytään ruotsalaisten ja brasilialaisten seuraan. Reunoilla olevista pöydistä voimme valita jonkun ja niinpä istumme kauppakeskuksen käytävän puoleiselle seinustalle - suuret ulkoikkunat eivät nyt houkuta.

Illallinen alkaa. Pidetään puheita, tarjoilija kertoo menusta. Viimeisten joukossa jonotamme ruokaa, joka on herkullista. Illalliseen kuuluva lasillinen viiniä tarjoillaan pöytiin, punaista tai valkoista oman valinnan mukaan. Seuraavat lasit maksetaan viinibaariin. Kahden maan kansalaisten pöydässä seurustellaan kolmella kielellä. Valitsemani valkoviini on raikas, oikein ihana. Ennen kahvia ja kakkua saamme nauttia minulle POROKin illallisista tutun hurmaavan tuomari Anita Dejavun showsta. Tällä kertaa hänellä on assistenttinaan Mister V, joka paremmin tunnetaan Suomen Kissaliiton puheenjohtajana. Anita ei petä, olen katketa naurusta, kun Mister V. esittelee eri kategorian kissoja, joita kaikkia esittää sama tiikeripukuinen mies, toisen pääassistentin puoliso Harri.

Kun kakut ja kahvit on nautittu, tiedustelevat ystävämme hotellilta, ollaanko tulossa. Juu ollaan, vastaan. 25 minuuttia myöhemmin istumme yhä pöydässä. "Nyt lähdetään.", ilmoitan ja nousen. Ruotsalaiset eivät ole ihan yhtä nopeita liikkeissään. Odotan kauppakeskuksen käytävällä 5 minuuttia ja sitten sipsuttelen ulko-ovelle. Koska tulimme taksilla, minulla ei ole takkia. Ilma on kylmä. Lähden kävelemään katua toivoen löytäväni paikan, johon osaan taksin tilata ja onni potkaiseekin, kun edessä yökerhon eteen pysähtyy tilataksi. Edellisten kyytiläisten poistuttua hyppään sen kyytiin ja pian ollaan jo hotellilla. Ihastelemme Ruotsiin lähtevää kissanpentua ja puhelemme pehmoisia. Skumpan loppuessa yritän livahtaa omaan hotellihuoneeseen, vaan ei onnistu ei. Kaverit pakottavat minut yömyssylle nurkan taakse. 

Hotellin respasta saadun kartan mukaan nurkan takana pitäisi olla Kerho, mutta löydämme vain Palomarin. Pispalan muuli ja muutama sangria myöhemmin palaamme kikattaen yöpuulle. On taas parannettu maailmaa ja kehuttu toisiamme. Oli kivaa ja nukkumaankin pääsee samoihin aikoihin kuin pe-la yönä.